sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Näin selvisin muutosta



Muuttaminen on lähtökohtaisesti kamalaa, ihmettelen jos joku väittää muuta. Muuttamiseen kytkeytyy kuitenkin kaikessa rasittavuudessaan mahdollisuus irtaimistonsa rehelliseen katsastamiseen ja karsimiseen. Vielä bonuksena voisi tulla oivallus, että kaikkea ei tarvitse säästää tai edes hankkia. Edellisestä muutosta oli aikaa vain 2,5 vuotta ja silti roskikseen ja kierrätykseen päättynyttä tavaraa oli varovaiselta arviolta 10 Ikea-säkkiä. Lapsiperheessä tuota raivattava syntyy tietenkin eri tavalla kuin aikuisten taloudessa ja olihan sitä kaikenlaista laitettu kiertoon tuon kahden vuoden aikanakin. 

Tässä oman muuttoni peruspilarit, joilla itse tavaroiden pakkaaminen ei ollut edelleenkään mitään riemua, mutta uudessa kodissa huomaan säilytystilaa olevan vielä reilusti jäljellä (ja totuuden nimessä - iso ullakko täynnä..). 


1. Tunteet romukoppaan ja järki käyttöön. Tämä on kaikista tärkein neuvo. Mikäli en ole tavaraa tarvinnut vuoteen saatika kahteen, en tarvitse sitä jatkossakaan. Poikkeuksena mm. sukset, luistimet, retkivarusteet ja juhla-astiat. Yksinkertaiselta kuulostava neuvo, mutta kun sitä todella toteuttaa, tavaraa häviää kummasti!

2. Aloita ajoissa. Käy läpi ja siivoa lipastoja ja säilytyslaatikoita, jotka voi muuttaa sellaisenaan. Mikäli et pidä runsaita läksiäisiä, pakkaile juhla-astioita, pöytäliinoja, maljakoita, kynttilöitä ja koristeasioita.

3. Banaanilaatikot, viinilaatikot ja Ikeasäkit ovat erinomaisia kuskaimia. Ei kannata hommata kirjavan kokoisia laatikoita, vaan suosia samankokoisia ja päällekkäin pinottavia kohtuullisen kokoisia laatikoita. 

4. Unohda sanomalehdillä tai talouspaperilla räpeltäminen. Lasit, kahvikupit, maljakot ym kannattaa pakata viinilaatikoihin, joissa on tallella pulloille tarkoitetut pystyt väliseinät. Juhlakupit jätin säilytykseen muuttamisen jälkeenkin - mainio säilytys tapa harvoin käytetyille laseille ja kupeille. Lautaspinojen ym särkyvien tilkitseminen laatikoissa tukevaksi käy hyvin pyyhkeillä ja pöytäliinoilla. Liinavaatekaapista kannattaa erikseen pakata vain hienot pöytäliinat ja lakanat ja kaikki pienempi säästää tilkitsemisavuksi. 

5. Aloita siivoaminen ajoissa. Saunaa, pakastinta, liinavaatekaappia, keittiön ylähyllyjä ja peilikaappeja ilman selviää hyvin pari viikkoa. 

6. Viimeisiä päiviä varten pakkaa jokaiselle oma matkalaukku, jossa ikään kuin lomamatkalle tarvittavia tavaroita eli vaatetta, perushygieniatarvikkeet, laturit, lääkkeet (päänsärkylääkettä tarvinnee herkästi muuttopäivänä!) ja muut välttämättömät tavarat. Muut voi sitten taloudesta huoletta pakata, eikä tule ajatelleeksi, että sataan vielä tarvita.

7. Muuttopäivän aamuna vuode kerätään rullalle petareineen, peittoineen, tyynyineen ja yöpukuineen päivineen ja sullotaan suureen jätesäkkiin. Uudessa kodissa sänky on vain rullan avaamisen päässä. 

8. Pyydä apuvoimia. Viimeistään muuttopäiväksi molempiin päihin. Meidän muutto tapahtui kokonaisuudessaan yhtenä päivänä ja ilman apuvoimia se ei olisi onnistunut. Lähtöpäässä oli yhteensä 4 aikuista ja 3 reipasta nuorta. Tulopäässä 5 aikuista ja 2 väsynyttä nuorta. 

9. Muuttosapuskaksi riittää jääkaapin viimeinen tyhjennys ja matkalla abc:n noutopöytä. 

10. Muuttolastia purkaessa ei kannata hukata kriittisiä silmälasejaan tavaran suhteen. Haluanko todella säilyttää tämän, tarvitsenko? Pura asuntoon vain todella käytössä oleva irtain, tyhjiksi jäävistä hyllyistä ja laatikoista ei todellakaan kannata huolestua.

Muutosta opittua: Olisi ollut järkevää ohjailla uudessa kodissa kaikki tavarat oikeisiin nurkkiin heti alkujaan, mutta se ei olohuoneen osalta ihan onnistunut, koska en ollut päättänyt vielä järjestystä. Edessä oli kesäloma, joten järjestelyyn oli aikaa. 

Huikee idis: Muuttamisen aikana sain ajatuksen ihmetellessäni jälkikasvun koulumuistoja ja askarteluja. Niistä voisi parhaimmat taltioida muistoksi siten, että ottaa valokuvat ja tekee kunkin lapsen oman valokuvakirjan piirustuksista, askarteluista ja käsitöistä - näin niitä tulisi ehkä joskus katseltuakin ja esiteltyä esim sukulaisille. Ja saisi siis heittää roskiin ilman huonoa omaatuntoa.

Ihmetys: mitä tehdään Aku Ankoille?!?! Niitä kun on valtava laatikollinen; paperikeräykseen, kirpparille vai säilöön? Tuleeko niitä koskaan ikinä kenenkään enää luettua..

Tsemppiä muuttajille!

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Koti




Juhlallisesti ilmaistuna elämässäni on kääntynyt uusi lehti. Eikä se mielestäni ole liikaa luvattu, paitsi että se aukeama on jo entuudestaan tuttu. Kaksikymmentä vuotta pois kotikaupungista elin siten, että jossain jyskytti koko ajan tunne vierasilla olosta. Kotiuduin toki, löysin paikkani opiskeluissa ja töissä, arki rullasi ja elämä eteni. Ihmis- ja etenkin ystävyyssuhteiden solmiminen uusissa kaupungeissa ei ollut kuitenkaan helppoa ja sekin taisi syventää juurettomuuden oloani. Uskallan myös väittää, että varsinais-suomalaisten kanssa ystävystyminen tai hyvän päivän tuttujen löytyminen ei ole niin helppoa, kun se jossain muualla Suomea voisi olla. Pidemmän päälle niitä ihania ystäviäkin suureksi onneksi löytyi ja lähdön hetkellä tuli jopa muutama katumisen hetki muuttopäätöksestä.


Sen vaan sanon - ja nyt aika rumasti - että muuttaminen on saatanasta tai jostain tosi kaukaa kuitenkin. Tähän marttahenkiseen blogiini tietenkin sopisi postaus mukavasta, järkevästä ja jäsentyneestä muuttoprosessista kaikkine pikkukikkoineen ja talkoosapuskoineen, mutta sitä ei nyt siis ole luvassa. Tai ehkä joku kikka tekisi mieleni jakaa, mutta mitään en lupaa. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että tavarat ovat siirtyneet paikasta a paikkaan b pianoa lukuun ottamatta, tavarat ovat paikoillaan ja melkein kaikki laatikotkin purettuina. Koti on ihastuttava ja avara keskustakolmio, tuntuu kuin lomalla olisi. Arjen rutiinit ovat alkaneet muodostumaan.






Mikä tärkeintä, muutto pitkän harkinnan jälkeen tuntuu todella oikealta ratkaisulta. Oma kotikaupunki tuntui aluksi tavallaan vieraalta, vaikkakin tutulta. Jokainen muuton jälkeinen ensimmäinen tutun paikan ohitus sai aikaan tunnemylläkän - tämä on nyt "minun". Omien vanhempien ja rakkaan ystävän läheisyys on tuonut arkeen jotain aivan uutta ja olen ymmärtänyt myös, mistä minä ja he olemme tavallaan jääneet paitsi sitä kuitenkaan turhaan surkuttelematta. Voi käydä yhdessä tapettikaupassa, käydä muurinpohjaletuilla mummulassa tai saada iltakyläläisiä leffareissun jälkeen ja lätistä paikallisia juttuja. Arjessa tapahtuu enemmän, elän täydemmin.


Housuissas on Tamnpere.

Tuleehan se syksy ja arkikin sieltä, mutta tällä hetkellä on vaikea kuvitella järkevämpää päätöstä kuin kotiin palaaminen.

Onnellista kesää sinullekin! 

torstai 16. heinäkuuta 2015

On päiviä


On päiviä, joina asiat etenee tutulla kaavalla. Tekee päivälle suunnitellut ja sen aikana eteen tulleet hommat. Voi tulla yllätyksiä, mutta niistä selvitään. Kaikki on kutakuinkin tuttua ja tasaista - tylsääkin. Tunneskaala on tasainen ja kokee pieniä arjen iloja, mutta ilman suuria huippuja suuntaan tai toiseen.


On päiviä, joina koetut vastoinkäymiset, pettymykset ja elämän nurjat puolet voittavat omat voimavarat. Murheet kasautuvat otsaan puristavana tunteena, rypyt syventyvät ja kasvot ovat ilmeettömät. Oma ajatusmaailma tuntuu vieraan alakuloiselta ja elämä sarjalta vaikeuksia. Teoriassa sitä tietää, että joskus helpottaa, mutta käytännössä ymmärtää että ei vielä vähään aikaan. Pieniä arjen helmihetkiä pistää merkille ja pyrkii niistä nauttimaan, mutta eivät ne vajoavaa venettä hetkessä pelasta.


On päiviä, jolloin jokin tapahtuma, hetki tai kokemus saa yllättäen kasvot hymyilemään, auringon paistamaan ja askeleen kevyeksi. Elämä tuntuu olevan täynnä ihanuutta, rakkautta, iloa ja mahdollisuuksia. Pystyn mihin vaan ja elämällä on minulle tarjottavana paljon hyvää. Lokin kirkuna, lounas perheen kesken tai pyöräily tuntuvat pelkältä riemulta ja silkalta onnelta. Noina päivinä ymmärtää, että on hyvä vain elää elämäänsä - se tuo tullessaan kaikenlaisia päiviä, joista jokainen on tärkeä.