Yökylässä

Jälkipolvellani on maailman parhaimmat serkut.

Seitsemän vuoden aikana syntynyt viisikko on hitsautunut tiiviiksi lössiksi. Nähdessään synttäreillä, lomilla ja juhlissa niillä on ihan omat kuvionsa ja touhunsa. Ja mummulan viiden hengen eli yhden makuuhuoneen lattiapinta-alan serkuspeti on ihan luku sinänsä! Aikuiset saa ihmetellä keskenään päivänpolttavia asioita ja huudella sakkia vaan syömään. Nahinoita tulee korkeintaan sisarusten välille ja niitäkin harvoin tai ne selvitetään keskenään. 

Normaalin arjen lomassa iskee usein serkkujen ikävä - "Millon me nähdäään serkut?" -> "Vasta sillon!!!". Tuli mahdollisuus pyytää serkkuja yökylään ja niin tehtiin. Pientä aikataulujen rukkausta se vaatii kouluikäisten harrastusrumban keskellä, mutta aikaa täytyy raivata tärkeisin asioihin. Niin on tullut tehtyä liian harvoin, mutta onneksi sitä paatunut aikuinenkin herää ajoittain ja ymmärtää tarttua hetkeen.

Ensimmäisen hiljaisen minuutin jälkeen jähmeys oli tipotiessään ja emännällä hymy korvissa. Aika kului ulkoillen sekä sisällä alakerrasta tulkittuna jutellen ja touhuten jotain, kurittaen keyboardia ja räpläten kännyköitä. Kaikki niiden jutut ei avaudu aikuiselle, muttei kai tarvitsekaan. Itselle mukavia fiiliksiä toivat sohvalta kantautuva Talent USA:lle kikattelu, keittiön noutopöydän äärellä kiivas jonottaminen ja sisarusten välinen ajoittainen suhdesoppa.

Vierailu sisälsi myös maailmanluokan huijauksen! Kannoin pöytään lasagnen ja salaatin sekä mummun reseptillä valmistetun salaattikastikkeen. Huoneen täytti harras hiljaisuus, muutama kuulumisten vaihto, otettiin lisää ja kiitettiin - "oli tosi hyvää". Hyvinpä se soijalasagne upposi, ilman yhtään kysymystä tai ihmetystä, että mitä tää on!

Keittiössä häärätessäni mietin serkku-asiaa. Se asettuu ihmissuhteena jollain tavalla sisaruuden ja ystävyyden välimaastoon. Ei olla sisaruuden kaltaisesti läheisiä (hyvässä ja pahassa), mutta on tunnettu kuitenkin aina - ei tarvitse esittää muuta kuin on. Ystävyyssuhteet valitaan itse, ne voivat olla todella syviä mutta päättyäkin yhtäkkiä. Serkkujen kanssa ei ole niin ihmissuhdepaineita, vaan etäisyydestä huolimatta ne tuntuvat aina samalla tavalla läheisiltä.

Seuraavan kerran nähdään sitten taas synttäreillä. Ja jouluna. Ja synttäreillä. Jne. Ja pyydetään useammin kylään tai katsomaan harrastusten pelejä.